"ei minusta ole ihmiseksi tähän maailmaan, tämä on paikka suurille ihmisille, ja minä olen päivä päivältä pienempi"

niin totta on tuo lause

mutta silti sinäkään et usko että minä en halu kutsua kuolemaa

olen iloinen melankoliassani

nautin siitä miten olen minä ja sinä olet sinä ja onnellinen  sinä mitä olemme

jostain syystä sin luulet toisin

vapaus odottaa irlannissa

on hyvä että on jotain jota odottaa

siihne on pitkä  aika mutta silti odotan jo innolla

tunnen kuinka kuljen yksin, niin yksin ja yhdessä muistojeni kanssa

minä olen täynnä kauniita muistoja

jokainen on hetki jonne voisin palata koska voisin

ja silti en voi

entiset tärkeämmät ovat vaihtuneet ja tilalle tullut uusia

entisten hetkien tunnelma on jo muuttunut

ehkä on hyvä elää nyt

ja aina vain eteenpäin

menneisyys meni jo, uskokaa se

vaikka yhä minä olen se lapsi siellä katolla peläten maailmaa

yhä minä olen se nuori joka kännissä huuttaa auttajaa

aina minä olen se sama ja muistojeni mittainen

ja uusia muistoja muodostuu koko ajan

vaikken koskaan palaa noille teille

en unohda enkä luovuta

vaikken olekkaan ihmisen mittainen niin minusta on itsekseni täne maailmaan, minusta on eläjäksi näille hiljaisille kaduille

elämänviiva